Askel kohti parantumista

Osakseen meidän eron syyhyn oli minun taipuminen läheisriippuvuuteen.

Oletin eksällä olevan huono päivä ja silti väittävän ettei mikään vaivaa ja möksähdin itsekin, ja kun huono päivä sattui kohdalle, ajattelin kummassakin tapauksessa huonon (tai oletetun huonon) päivän johtuvan minusta. Halusin kontrolloida kaikkea; missä järjestyksessä siivotaan, missä välissä minkäkin huoneen matot tulee hakea sisälle, missä välissä siivousta viedään jopa roskat! Ajattelin aina, että eksäni lähtiessä hän ruinaa muita naisia, ja kerran kun yhdessä oltiin ulkona, yllätin hänet ulkoa toisen naisen kanssa, joka korjaili mieheni pipon asentoa. Ehkä liiallista mustasukkaisuutta, mutta reviiritietoisena en sitä hyväksynyt -enkä hyväksy vieläkään. Totta kai olin kiinnostunut, missä mieheni menee kun on ukkojen kanssa menossa, kuka nyt ei?

Olin myös aika kireä, mikä sen teki en tiedä, koska olen nauravainen ja räiskyvä persoona, joka ei pienestä hätkähdä.

 

Epäilin tosin jokaista puhelin pilinää, että toinen nainen siellä kirjoittelee ja loppujen lopuksi homma meni hänen tietokoneen stalkkaamiseen. Ja kuten arvata saattaa -ei muita naisia, ikinä. Se oli tyhmää ja kadun sitä aina. Nykyään hän sanoo ettei koskaan pettänyt ja uskon häntä.

Kontrolloinnin haluni menikin jo siihen, mihin aikaan hän hakee toisen lapsensa äidiltänsä, halusin aina että hän tulisi niin pian kuin voi, on mökki täynnä toimintaa ja itsekin saa aikaiseksi leipoa tai touhuta ”vähemmän mukavaa” yhdessä pojan kanssa mitä ei normaalisti tekisi (mm. vesipala kippojen täyttäminen pakastimeen, seinien maalaaminen), eli kaikki mikä olisi yksin tympeää sahanpurua. Elkää nyt aatelko, että poika oli mun pikku kotiapuri, kyllä siivoamisen ihan itse hoisin. Mikä sen mukavampaa kuin leikkiä lapsen kanssa maalin kanssa huoneessa jossa on mahdollisuus?

Mutta läheisriippuvuudesta toipumiseen on löytynyt hyvin vähän tekstiä internetistä, mistä se tulisi aloittaa, koska tietää toipuneensa? Miten muiden tulevien suhteiden kanssa käy vai olenko yh-äitinä loppu elämän yksin?

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi